Laajakaistateknologiat
Seuraava teksti on suurimmaksi osaksi lainattu suoraan Laajakaistainfo.fi
-sivuston
Internet-liityntämuotojen esittelyistä. Olen pyrkinyt päivittämään tekstiä
vastaamaan paremmin syksyn 2008 tilannetta Suomen markkinoilla. Lisäksi olen lisännyt
jokaisen teknologian loppuun listan tärkeimmistä faktoista.
Laajakaistayhteydet voidaan karkeasti jakaa kahteen luokkaan: kiinteät yhteydet ja langattomat yhteydet.
Näistä kiinteät yhteydet ovat vielä selvästi yleisempiä.
Laajakaistateknologiat:
Kaapelimodeemi ADSL Valokuitu 3G WLAN @450 Datasähkö WiMax
Kiinteät yhteydet
Kaapelimodeemi
(kaapeli-internet, kaapeliliittymä, kaapelimodeemiyhteys, kaapelilaajakaista, kaapelikaista)
Kaapelimodeemiliittymät on rakennettu kaksisuuntaistetun kaapelitelevisioverkon
päälle. Kaapelitelevisiolähetykset eivät käytä koko taajuuskaistaa, vaan osa voidaan
varata Internet -yhteydelle verkosta käyttäjän suuntaan sekä yhteydelle käyttäjältä
verkkoon. Yhteyden tarjoajan päässä verkkoon asennettava laite on nimeltään CMTS
(Cable Modem Termination System).
Kaapelimodeemiteknologiassa jokaiselle käyttäjälle
ei varata omaa taajuuskaistaa, kuten DSL-teknologiassa, vaan tietyn alueen käyttäjät
jakavat kaistan toisten käyttäjien kanssa. Niinpä loppukäyttäjän todellinen yhteysnopeus
riippuu siitä, miten paljon liikennettä toiset alueen käyttäjät aiheuttavat samanaikaisesti.
Teoriassa yksittäinen käyttäjä voi siis saada käyttöönsä koko alueen käyttäjille
varatun kaistan, jos muut eivät käytä yhteyttä juuri kyseisellä hetkellä, mutta
toisaalta useiden käyttäjien varatessa kaistaa samanaikaisesti voi muodostua ruuhkaa.
Yhteyden muodostamiseen yhteyden tarjoajan ja loppukäyttäjän välillä käytetään televisioantennipistokkeeseen
kytkettävää erityistä kaapelimodeemia. Kuten ADSL-yhteys, myös kaapelimodeemiyhteys
on tyypillisesti epäsymmetrinen eli nopeus verkosta käyttäjälle on suurempi kuin
käyttäjältä verkkoon.
Kaapeliliittymät saa käyttöön heti, kun kaapelimodeemi kytketään
asunnon tv-antennirasiaan.
Maksiminopeus: 110 Mbit/s sisään, 20 Mbit/s ulos
Käytettävä verkko: Kaksisuuntaistettu kaapelitelevisioverkko
Teknologiat: Docsis 1.1, Docsis
2.0, Docsis 3.0
Vaadittavat laitteet: Kaapelimodeemi ja verkkokortilla varustettu
tietokone.
ADSL
ADSL on kiinteitä lankapuhelinverkkoja hyödyntävä laajakaistateknologia,
jossa tiedonsiirto tapahtuu samoissa kuparikaapeleissa kuin puheen siirto, mutta
eri taajuusalueella. Perinteinen puhelinliikenne hyödyntää vain osaa tarjolla olevasta
kaistanleveydestä, jolloin dataa voidaan siirtää puhelinverkon käyttämätöntä kaistaa
hyödyntäen.
ADSL-yhteyden suurin etu on se, että se tarjoaa loppukäyttäjälle oman
kaistan, jota ei jaeta muiden saman alueen käyttäjien kanssa. Loppukäyttäjä siis
saa yhteysnopeuden, joka ei riipu muista käyttäjistä samalla alueella. Kaapelimodeemit
ja langaton laajakaistayhteys voivat kärsiä ruuhkasta, jos moni käyttäjä siirtää
tietoa samanaikaisesti saman paikallisvaihteen alueella, koska näillä teknologioilla
loppukäyttäjät jakavat kyseiselle alueelle allokoidun kaistanleveyden toisten käyttäjien
kanssa.
ADSL-yhteys muodostetaan yhteyden tarjoajan ja loppukäyttäjän välille erityisen
puhelinpistokkeeseen kytkettävän ADSL-modeemin avulla. ADSL-yhteyden nopeuteen vaikuttavat
loppukäyttäjän etäisyys paikallisvaihteesta, puhelinkaapelin paksuus ja käytettävän
ADSL-teknologian tyyppi. Kuluttajamarkkinoilla tyypillinen loppukäyttäjän DSL-yhteys
on epäsymmetrinen ADSL (Asymmetric DSL), jossa nopeus verkosta käyttäjälle on suurempi
kuin nopeus käyttäjältä verkkoon.
ADSL-liittymien asentamisessa kestää tyypillisesti
noin 2-5 viikkoa.
Maksiminopeus: 24 Mbit/s sisään, 1 Mbit/s ulos
Käytettävä verkko:
Kuparinen lankapuhelinverkko
Teknologiat: ADSL, ADSL2, ADSL2+
Vaadittavat laitteet:
ADSL-modeemi ja verkkokortilla varustettu tietokone. Mikäli samassa tilaajayhteydessä
on lankapuhelinliittymä, tarvitaan lisäksi jakosuodin.
Valokuitu
Valokuitu yksittäisille
loppukäyttäjille tuotuna ei vielä ole laajamittaisesti käytössä Internet-yhteyden
tarjoamiseksi. Valokuitu on merkittävä teknologia suuren tiedonsiirtokykynsä ansiosta.
Jo nyt sitä käytetään runkoverkkojen rakentamisessa ja usein kuparikaapelia pitkin
kotiin tuotava laajakaistayhteys muuttuukin optiseksi kaupunkien tai maiden välillä.
Valokuidun tärkein etu on sen suuri tiedonsiirtokapasiteetti. Koska valon taajuus
on huomattavasti suurempi kuin kuparikaapelissa tai langattomassa teknologiassa
käytetty taajuus, voidaan valokaapelia pitkin siirtää huomattavasti suurempi määrä
dataa aikayksikköä kohden. Valokuitu ei sinänsä ole kovin kallista, mutta kustannuksia
nostaa se, että valokuituyhteyksiä varten joudutaan usein asentamaan uudet kaapelit,
koska olemassa olevia kuparisia kaapeleita ei voida hyödyntää. Lisäksi valokuituun
perustuviin yhteyksiin tarvittavat päätelaitteet ovat huomattavasti kalliimpia kuin
DSL- tai kaapelimodeemiteknologiassa. Nämä kustannustekijät hidastavat valokuidun
viemistä loppukäyttäjälle asti.
Maksiminopeus: 1 Gbit/s sisään, 10 Mbit/s ulos
Käytettävä verkko: Valokuituverkko
Teknologiat: Ethernet, FTTx, FTTH
Vaadittavat laitteet:
Verkkokortilla varustettu tietokone. Kiinteistön pitää olla liitetty kuituverkkoon
ja taloyhtiön tai huoneiston Ethernet-kaapeloinnin tulee olla kunnossa. Kiinteistökohtaisesti
tarvitaan yleensä kuitupäätelaite.
Datasähkö
Datasähköteknologiassa laajakaistayhteys
muodostetaan sähköverkon avulla. Kuten DSL-teknologiassa, datasähkössä loppukäyttäjälle
varataan oma taajuuskaista selvästi normaalin sähköverkon vaihtovirran taajuudesta
(50-60 Hz) poikkeavalla taajuusalueella. Datasähkön ongelmana on ollut datan siirtäminen
taajuusmuuntajien lävitse, mutta tämä ongelma on nyttemmin melko hyvin onnistuttu
korjaamaan, mikä lisännee datasähkön käyttökelpoisuutta. Haja-asutusalueilla datasähkö
soveltuu erityisesti alueille, joilla on sähköverkko, mutta ei puhelinverkkoa tai
kaapelitelevisioverkkoa. Tällöin voidaan välttää uuden verkon rakentamiskustannukset
hyödyntämällä olemassa olevaa sähköverkkoa. Käytännössä kuitenkin teknisten etäisyysrajoitusten
vuoksi datasähkön liiketaloudellisesti realistinen tarjonta on toistaiseksi mahdollista
lähinnä vain taajamissa.
Langattomat yhteydet
3G
3G-liittymät ovat yleistyneet Suomessa
räjähdysmäisesti vuoden 2008 aikana. 3G-liittymät hyödyntävät 3G-matkapuhelinverkkoa.
UMTS-yhteyden puuttuessa verkkosovittimet käyttävät yleensä EDGE-tekniikkaa. Kolmannen
sukupolven mobiiliteknologiat kykenevät tarjoamaan Internet-yhteyksiä teoriassa
jopa yli 40 Mbit/s nopeudella. 3G-liittymien yhteysnopeus riippuu saman 3G-tukiaseman
yhtäaikaisten käyttäjien määrästä, verkkosignaalin laadusta sekä siitä, käytetäänkö
liittymää liikkeessä ollessa, esimerkiksi junassa.
3G-liittymiä on kritisoitu siitä,
että toteutuvat yhteysnopeudet jäävät usein markkinoituja alhaisemmiksi. Lisäksi
3G-liittymien vasteaika (ping) on huomattavasti kiinteitä liityntämuotoja korkeampi.
Ennen Internetin käytön aloittamista verkkoon pitää rekisteröityä. Haja-asutusalueilla
3G-liittymien nopeudet voivat jäädä jopa alle modeemitason.
Maksiminopeus: 3,6 Mbit/s
sisään, 256 kbit/s ulos Käytettävä verkko: 3G-matkapuhelinverkko Teknologiat: GPRS,
HSDPA, UMTS, EDGE Vaadittavat laitteet: 3G-modeemilla tai -kortilla varustettu tietokone.
3G-modeemia kutsutaan myös nimillä mokkula, nettitikku tai usb-modeemi. Useimmissa
tapauksissa tietokoneelle tulee lisäksi asentaa yhteydentarjoajan määrittämiä ohjelmia
ja ajureita.
WLAN
WLAN on paikallisverkko, jossa Internet-yhteys muodostetaan langattomasti
tukiaseman ja loppukäyttäjän tietokoneen välillä erityisen WLAN-verkkokortin avulla.
Langattomuus onkin teknologian suurin etu, joten se on yleistymässä koti- ja toimistoympäristössä.
WLAN -teknologiaa voidaan käyttää verkkoyhteyden tarjoamiseksi alueellisesti ja
paikallisesti. Myös hotellit ja lentokentät ovat alkaneet tarjota langatonta Internet-yhteyttä
asiakkailleen. Harvaan asutuilla seuduilla langattoman yhteyden tarjoaminen loppukäyttäjille
voi tulla edullisemmaksi, jos valmista kiinteää verkkoa, kuten puhelin- tai kaapelitelevisioverkkoa,
ei ole hyödynnettävissä.
Kuten kaapelimodeemiteknologiassa, WLAN-teknologiassa ei
varata jokaiselle loppukäyttäjälle omaa taajuuskaistaa, vaan tietyn alueen käyttäjät
jakavat kaistan toisten saman alueen käyttäjien kanssa. Yhteysnopeus riippuu toisten
samanaikaisten käyttäjien määrästä. WLAN-yhteyttä käytetään usein kiinteän laajakaistayhteyden,
esimerkiksi DSL-yhteyden, viimeisenä osana yhdistämään useita käyttäjiä langattomasti
verkkoon. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi toimistossa DSL-yhteyden
päähän yhdistetään WLAN-tukiasema, johon käyttäjät muodostavat langattoman yhteyden.
WLAN-teknologian suosio on kasvussa.
@450
@450-liittymät hyödyntävät Digitan rakentamaa
langatonta tiedonsiirtoverkkoa. @450-liittymien maksiminopeus on 1 Mbit/s.
Wimax